Kuulkaa! Martti Lindqvist sai minut syttymään. Tiedätte kai sen kun on ajatellut jotain ja sitten tulee joku joka sanoo sen. Niin kuin kuulisi omat ajatuksensa. Kyllä silloin resonoi ja kaikuu ja löytää jotain uuttakin.
En malta olla lainaamatta häntä vähän. Kirjassaan Hyvä elämä hän kirjoittaa miten etsittäessä, no, hyvää elämää on ensiksi kysyttävä itseltään kuka minä olen ja mitä minusta voisi tulla. Eikä tämä tässä tarkoita kysymystä kuka minun pitäisi olla. Siihen harhautuu moni. Toiseksi on luotava kuva maailmasta, joka on mahdollinen vaikkei vielä toteutunut. Ihmiset usein ajelehtivat arjen välttämättömyyksissä alistuen, ikään kuin maailma edustaisi pakon valtakuntaa. Kukaan, joka tosissaan tavoittelee hyvän elämän ideaa ei koskaan alistu tähän!
En lainaa enempää, vaikka tekisi mieli puhua hänen sanoin moraalista. Jätän sen toiseen kertaan.
Pahinta on, jos toiset pyrkivät määritteleään, millainen minun hyvä elämäni tulisi olla. Jos elämäni on erilainen kuin yleensä valtaosalla väestöä (esim. suuri perhe), olen mahdollisesti säälittävä. Nuorena saattaa olla tunne, kuten runoilija sanoo:"miten elämä onkaan hidas, miten raju ja kiihkeä onkaan toivo", mutta vanhemmiten alkaa ehkä tyyntyä tai huomata pikemminkin, että hyvää elämää on ollut koko ajan ja siihen on kuulunut kaikenlaista sykettä.
VastaaPoistaTyytyväisyyskään ei ole huono asia, kun tietyt faktat hallitsevat eikä ihminen voi aina toteuttaa omia haaveitaan, varsinkin jos samalla haavoittaa lähimpiään. Onneksi tällaisiin vastakkainasetteluihin ei suinkaan aina eikä useinkaan tarvitse päätyä.
Varmaan oleellista huomata tuo, että hyvää elämää on koko ajan, ja siihen hyvään elämään kuuluu kaikenlaista sykettä. Hyvä elämä lienee rehellistä. Tuskin se tarkoittaa ainakaan pelkästään antautumista itsensä toteuttamiseen. Lindqvist kirjoitti niinkin, että ihminen tulee todeksi minän ja maailman rajapinnassa.
VastaaPoistaLuulen, että ajatukseen hyvästä elämästä sisältyy aina tietoisuus ihmisen rajallisuudesta. Elämästä ei voi tietää mitään lopullista totuutta, vaikka joku onkin kirjoittanut hyvästä elämästä kirjan. Mutta kyllä sitä voi pohtia. Ja muistaa rajallisuutensa pohtijanakin. Kuitenkaan, jos ei elämää, moraalia ja hyvää pohdita ja niistä keskustella, murenee pian kaikki.
Ainekset. Rakkaus ja terveys ja hulvattomuus,leikkimieli ja laulun piilotus.
VastaaPoistaSiinähän sitä jo onkin.
PoistaPuhelin sanani käänsi. Laulun loilotus.
VastaaPoistaHyvin kirjoitettu, Kristiina. On hyvä pohtia, ettei äkkiä havahdu siihen, ettei ole koskaan ollut oman elämänsä tekijä.
VastaaPoistaViisautta on tuon rajallisuuden huomaaminen, mutta kuitenkin juuri unelmien hulvattomuus.
Surullisinta on, jos ikääntyneenä tuntee, ettei ole ollutkaan omaa elämää, ettei ole herännyt eläissään huomaamaan hyviä asioita tai ei ole pystynyt pääsemään ahdistuksesta irti.
Monia tarinoita mahtuu maailmaan.