Katsoin tämän saduista ja pidin. Vaikutuin Irmelin Sandman Liliuksen herkästä olemuksesta. "Ehkä kuolema ei ole kovin vaarallista, kun kaikki kumminkin kuolevat." Muutakin hän sanoi. Jotain siitä, kuinka elämä on muutosta, kaiken keskellä katsoo itseään peilistä ja ajattelee, että tuollainenko minusta on tullut. Hänen hahmonsa oli kuin itse satu. Pidin siitä, että puhutaan saduista. Luin joskus Bruno Bettelheimin Satujen lumouksen ja sen jälkeen ymmärsin satujen tärkeyden. Olen hiukan huolissani omistakin lapsistani, joille ei lueta tarpeeksi satuja. Entä aikamme lasten mielikuvitusmaailma? Se on nin tärkeä tunteiden käsittelyssä. Näin tänään, kuinka pientä poikaa kohdeltiin kaltoin. En voinut puuttua asiaan, mutta halusin ajatella, että ehkä hänellä on vahva sisäinen maailma tai joku sisäinen vahvuus, jonka avulla hän selviää väärinkohtelusta.
Tärkeää. Mitä rikkaampi mielikuvitusmaailma, sen parempi. Meidän lapsilla on valehtelematta parisataa kirjaa ja lukevat, katselevat, heille luetaan ja niin edespäin. Mutta silti tunnen että saisi olla mielikuvitusta välillä enemmän. Valitetaan tosi usein että ei oo mitään tekemistä. Mistä lie johtuu?
VastaaPoistaAivan upeat kuvat!
-Em
No kiitos. Älä säikähdä tuota että ei ole mitään tekemistä. Viisaat sanovat, että se on tosi hyväksi ja mahdollistaa luovuuden syntymisen. Kyllä lapset keksivät. Ihanaa kun jaksatte lukea lapsillenne. Siinä tunnustan oman laiskuuteni. Ja luin, että vielä muutama vuosikymmen sitten se oli niin, että hyvän kodin tunnusmerkit täyttävässä kodissa ilman muuta luettiin kirjoja... ;) ;) ;) Kyllä teidän lapsilla varmaan mielikuvitusta riittä, kuule.
VastaaPoista