Kuulkaa! Martti Lindqvist sai minut syttymään. Tiedätte kai sen kun on ajatellut jotain ja sitten tulee joku joka sanoo sen. Niin kuin kuulisi omat ajatuksensa. Kyllä silloin resonoi ja kaikuu ja löytää jotain uuttakin.
En malta olla lainaamatta häntä vähän. Kirjassaan Hyvä elämä hän kirjoittaa miten etsittäessä, no, hyvää elämää on ensiksi kysyttävä itseltään kuka minä olen ja mitä minusta voisi tulla. Eikä tämä tässä tarkoita kysymystä kuka minun pitäisi olla. Siihen harhautuu moni. Toiseksi on luotava kuva maailmasta, joka on mahdollinen vaikkei vielä toteutunut. Ihmiset usein ajelehtivat arjen välttämättömyyksissä alistuen, ikään kuin maailma edustaisi pakon valtakuntaa. Kukaan, joka tosissaan tavoittelee hyvän elämän ideaa ei koskaan alistu tähän!
En lainaa enempää, vaikka tekisi mieli puhua hänen sanoin moraalista. Jätän sen toiseen kertaan.
