Tässä idyllinnälkäisille, sillä tämä on sitä itseään. Tänään saimme kutsun naapuriin synttärikemuille. Eipä muuta kuin tossut jalkaan ja menoksi. Portissa oli ruusu toivottamassa tervetulleeksi. Paikalla oli lapsia ympäri kylää, joku äitikin ja joku isä. Ihan oikeita poikiakin oli, eivät vain osuneet yhteenkään kuvaan. Omat lapseni nauttivat helposta tunnelmasta kaikki kolme. Vähän ongintaa ja vähän koiran taluttamista, lisäksi saippuakuplia ja kakkua. Tämä naapuri on muutenkin aarre. Olen jo kai tottunut siihen, että täällä on aarrenaapureita. Kerran oli stressiä päivän töistä, mutta se helpotti kun menin aamukahville naapuriin. Joku sitäkin sitten ihmetteli. Että mitä, aamukahvilla naapurissa. Niin, meillä on.